Lisätietoa laissa viittattuihin muihin lakeihin jasäädöksiin voit hakea säädöskokoelmasta: http://finlex.edita.fi/
Alkoholin hallussapito kielletty alle 18 -vuotiailta
N:o 1143/1994
Annettu Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1994
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 Yleiset säännökset
1 § Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.
2 § Lain soveltamisala
Tämä laki koskee alkoholipitoisia aineita, niiden valmistusta, maahantuontia, maastavientiä, myyntiä ja muuta luovutusta, käyttöä, hallussapitoa ja kuljetusta sekä alkoholijuomien mainontaa.
Alkoholipitoisista aineista, jotka ovat lääkkeitä tai lääkevalmisteita, säädetään erikseen.
3 § Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
- alkoholipitoisella aineella sellaista ainetta tai tuotetta, joka sisältää enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;
- denaturoimisella alkoholipitoisen aineen käsittelyä lisäämällä siihen muita aineita siinä tarkoituksessa, että aine tulee nautittavaksi kelpaamattomaksi;
- alkoholittomalla juomalla nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisältää enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia; sekä
- alkoholiyhtiöllä valtion kokonaan omistamaa osakeyhtiötä tai tämän kokonaan omistamaa tytäryhtiötä, jonka tehtävänä on huolehtia sille tässä laissa yksinoikeudeksi säädetyn vähittäismyynnin harjoittamisesta.
Alkoholipitoisia aineita ovat alkoholijuomat, alkoholivalmisteet ja väkiviina, joilla tässä laissa tarkoitetaan:
- alkoholijuomalla nautittavaksi tarkoitettua juomaa, joka sisältää enintään 60 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;
- miedolla alkoholijuomalla alkoholijuomaa, joka sisältää enintään 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;
- väkevällä alkoholijuomalla alkoholijuomaa, joka sisältää enemmän kuin 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia;
- väkiviinalla etyylialkoholia tai etyylialkoholin vesiliuosta, jossa etyylialkoholia on enemmän kuin 60 tilavuusprosenttia ja joka ei ole denaturoitua; sekä
- alkoholivalmisteella alkoholipitoista ainetta, joka ei ole alkoholijuoma eikä väkiviina ja joka voi olla denaturoitua.
Nautittavaksi tarkoitettuun alkoholivalmisteeseen, joka sisältää etyylialkoholia enemmän kuin 60 tilavuusprosenttia, sovelletaan tässä laissa samoja säännöksiä kuin väkiviinaan.
Alkoholijuomien muista kuin 2 momentissa säädetyistä määritelmistä, kuvauksesta ja esittelystä sekä raaka- ja lisäaineista säädetään asetuksella.
Alkoholivalmisteista, niiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä ja valvonnasta sekä denaturoimisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
2 Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistus
4 § Alkoholijuomien kotivalmistus
Kotitaloudessa saa yksinomaan käymisen avulla valmistaa mietoja alkoholijuomia yksityiseen käyttöön muussa kuin myyntitarkoituksessa sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
5 § Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistuslupa
Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta elinkeinotoimintaansa varten taikka siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää, opetus- tai tutkimustarkoituksessa saa harjoittaa se, jolle sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, jäljempänä tuotevalvontakeskus, on myöntänyt valmistusluvan.
Tuotevalvontakeskus voi myöntää alkoholijuoman tai väkiviinan valmistusluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi liittää valmistuslupaan rajoituksia, jotka koskevat valmistuksen laajuutta tai valmistettavia alkoholijuomia sekä asettaa valmistukselle ja valmistetun alkoholijuoman tai väkiviinan varastoinnille ja kuljettamiselle valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.
Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta saa harjoittaa vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä valmistuspaikassa, jossa valmistus ja varastointi on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen.
6 § Seuraamukset rikkomuksista
Tuotevalvontakeskus voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa valmistusluvan tai kieltää valmistuksen valmistuspaikassa, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä, rajoituksia tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.
7 § Jatkokäsittely ja erillinen astiointi
Mitä edellä 5 ja 6 §:ssä säädetään, sovelletaan myös toimintaan, jonka tarkoituksena on jatkokäsitellä tai astioida muualla valmistettua väkiviinaa tai verottamatonta alkoholijuomaa.
3 Alkoholijuomien ja väkiviinan maahantuonti sekä maastavienti
8 § Alkoholijuomien ja väkiviinan kaupallinen maahantuonti ja väkiviinan maahantuontilupa
Alkoholijuomia saa tuoda maahan kaupalliseen tarkoitukseen:
- alkoholiyhtiö omaa vähittäismyyntiään varten;
- jäljempänä 27 §:ssä tarkoitetun tukkumyyntiluvan haltija;
- omaa käyttöä varten alkoholijuoman valmistusluvan haltija sekä se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, tehtyään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana;
- jäljempänä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähittäismyyntiluvan sekä 21 §:ssä tarkoitetun anniskeluluvan haltija luvassa tarkoitettua vähittäismyyntiä tai anniskelua varten tehtyään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana; sekä
- ulkovallan Suomessa toimiva edustusto virkakäyttöön.
Väkiviinaa saa tuoda maahan:
- elinkeinonharjoittaja, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt maahantuontiluvan; sekä
- omaa käyttöä varten se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, tehtyään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toimimisestaan maahantuojana.
Tuotevalvontakeskus voi myöntää 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun maahantuontiluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi asettaa maahantuonnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.
9 § Seuraamukset rikkomuksista
Tuotevalvontakeskus voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa maahantuontiluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.
10 § Alkoholijuomien maahantuonti omaa tarvetta varten
Ulkomailta saapuva saa tuoda alkoholijuomia maahan mukanaan omaa tarvettaan varten sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
Ulkomailta saapuneen alkoholijuomia sisältävän lähetyksen luovuttamisesta vastaanottajalle säädetään asetuksella.
11 § Maastavienti-ilmoitus
Elinkeinonharjoittaja, joka vie maasta alkoholijuomia tai väkiviinaa kaupallisiin tarkoituksiin, on velvollinen ennen toiminnan aloittamista tekemään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen toimimisestaan maastaviejänä.
4 Alkoholijuomien ja väkiviinan myynti ja muu luovuttaminen sekä välittäminen
Vähittäismyynti
12 § Kunnan suostumus
Alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa ainoastaan kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut siihen suostumuksen.
Milloin kunnanvaltuusto on päättänyt peruuttaa 1 momentissa tarkoitetun suostumuksensa, on vähittäismyynti kunnassa lopetettava viimeistään kahden vuoden kuluttua sen jälkeen, kun sanottu päätös on saanut lainvoiman.
13 § Alkoholiyhtiön vähittäismyynti
Alkoholiyhtiöllä on 14 §:ssä tarkoitettua myyntiä lukuun ottamatta yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä.
Alkoholiyhtiö saa harjoittaa 1 momentissa tarkoitettujen alkoholijuomien vähittäismyyntiä vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä alkoholijuomamyymälässä, joka sijainniltaan on asianmukainen ja jossa valvonta voidaan järjestää tehokkaasti.
Sen estämättä mitä 2 momentissa säädetään, alkoholiyhtiö voi harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
14 § Vähittäismyyntilupa
Käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi harjoittaa se, jolle lääninhallitus on myöntänyt tätä koskevan vähittäismyyntiluvan.
Käymisteitse valmistetun enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin tuotevalvontakeskuksen luvalla harjoittaa se, jolle on myönnetty lupa kyseisen tuotteen valmistamiseen.
Alkoholijuoman vähittäismyyntilupa voidaan myöntää sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain lääninhallituksen tai tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä myyntipaikassa, joka paikan sijainnin ja myyntitilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen ja jossa myynti on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen.
15 § Seuraamukset rikkomuksista
Luvan myöntävä viranomainen voi antaa 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun vähittäismyyntiluvan haltijalle huomautuksen tai kirjallisen varoituksen taikka supistaa myyntiaikoja tai korvauksetta peruuttaa myyntiluvan joko määräajaksi tai pysyvästi, jos:
- myyntipaikassa on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä;
- luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa; tai
- myyntipaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.
Tuotevalvontakeskus voi antaa alkoholiyhtiölle huomautuksen, kirjallisen varoituksen tai korvauksetta kieltää myynnin alkoholijuomamyymälässä joko määräajaksi tai pysyvästi, jos myymälässä:
- on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä; tai
- on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.
Poliisi voi, milloin järjestyksen ylläpitäminen alkoholijuomamyymälässä tai 14 §:n 4 momentissa tarkoitetussa myyntipaikassa niin vaatii, keskeyttää myynnin siellä tilapäisesti, enintään vuorokauden ajaksi. Keskeyttämisestä on viipymättä ilmoitettava lääninhallitukselle.
16 § Vähittäismyyntikiellot
Alkoholijuomaa ei saa alkoholijuomamyymälässä tai 14 §:n 4 momentissa tarkoitetussa myyntipaikassa myydä:
- henkilölle, joka on kahtakymmentä vuotta nuorempi, kuitenkin niin että mietoa alkoholijuomaa voidaan myydä kahdeksantoista vuotta täyttäneelle;
- häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle; tai
- os on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä tai sen luvatonta luovuttamista tai välittämistä.
17 § Väkiviinan myynti ja alkoholijuoman erityismyynti sekä käyttölupa
Alkoholiyhtiö, väkiviinan tai alkoholijuoman valmistaja sekä 27 §:ssä tarkoitettu tukkumyynnin harjoittaja voi myydä väkiviinaa sekä erityismyyntinä alkoholijuomaa:
- yritykselle, laitokselle taikka ammatin- tai elinkeinonharjoittajalle, joka tarvitsee väkiviinaa tai alkoholijuomaa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa ja jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt alkoholijuoman tai väkiviinan käyttöluvan;
- apteekeille, erikoissairaanhoitolaissa (1062/89) tarkoitetuille sairaaloille ja terveyskeskuksille lääkintätarkoituksiin käytettäväksi; sekä
- tullilain (573/78) 25 §:ssä tarkoitetulle muonitusvarastolle, tullilain 30 §:ssä tarkoitetulle verottomien tavaroiden myymälälle, tulliverolain (575/78) 7 b §:ssä tarkoitettuun muonitukseen sekä tulliverolain 16 a §:ssä mainittuihin diplomaattisiin tarkoituksiin.
Tullilaissa tarkoitetun muonitusvaraston pitäjä voi myydä alkoholijuomaa sanotun lain 25 §:ssä mainittuun tarkoitukseen.
Tuotevalvontakeskus voi myöntää 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun käyttöluvan sille, jolla harkitaan olevan alkoholijuoman tai väkiviinan perusteltu käyttötarve sekä toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi liittää käyttölupaan rajoituksia, jotka koskevat osto-oikeutta, sekä asettaa käytölle ja varastoinnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.
18 § Seuraamukset rikkomuksista
Tuotevalvontakeskus voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa käyttöluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä, rajoituksia tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.
19 § Vähittäismyyntiä koskevat tarkemmat säännökset
Alkoholijuomien vähittäismyyntiajoista, vähittäismyynnissä hyväksyttävistä maksutavoista ja vähittäismyyntihenkilökunnan ikärajoista säädetään asetuksella.
Anniskelu
20 § Kunnan suostumus
Alkoholijuomien anniskelua saa harjoittaa ainoastaan kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut siihen suostumuksen.
Kunnan suostumusta ei tarvita anniskeluun liikennevälineessä sen kulkiessa liikenteessä usean kunnan alueella.
Milloin kunnanvaltuusto on päättänyt peruuttaa 1 momentissa tarkoitetun suostumuksensa, on anniskelu kunnassa lopetettava viimeistään kahden vuoden kuluttua sen jälkeen, kun sanottu päätös on saanut lainvoiman.
21 § Anniskelulupa
Alkoholijuomien anniskelua saa harjoittaa se, jolle on myönnetty anniskelulupa. Anniskeluluvan myöntää tuotevalvontakeskus lukuun ottamatta lupaa anniskella yksinomaan käymisteitse valmistettuja enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia, jolloin luvan myöntää lääninhallitus.
Anniskelulupa voidaan myöntää toistaiseksi tai tilapäisesti sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tilapäinen anniskelulupa voidaan myöntää vain erityisistä syistä sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
Anniskelua saa harjoittaa vain anniskeluluvan myöntävän viranomaisen hyväksymässä anniskelupaikassa, joka paikan sijainnin ja anniskelutilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen. Anniskella saa ainoastaan anniskeluluvan myöntävän viranomaisen hyväksymällä anniskelualueella, jossa valvonta voidaan tehokkaasti järjestää.
Anniskelualuetta voidaan muuttaa vain anniskeluluvan myöntävän viranomaisen suostumuksella.
Anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai anniskeluluvan myöntävä viranomainen voi rajoittaa anniskeluaikaa, anniskelualuetta, anniskeltavien alkoholijuomien lajeja tai asiakaspaikkojen lukumäärää, jos viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi tämän lain tarkoituksen saavuttamiseksi.
22 § Seuraamukset rikkomuksista
Lääninhallitus voi antaa luvanhaltijalle huomautuksen sekä lääninhallitus ja tuotevalvontakeskus kumpikin antaa myöntämänsä luvan haltijalle kirjallisen varoituksen tai korvauksetta rajoittaa myöntämäänsä lupaa supistamalla anniskeluaikaa, anniskelualuetta tai anniskeltavien alkoholijuomien lajeja taikka korvauksetta peruuttaa myöntämänsä luvan joko määräajaksi tai pysyvästi, jos:
- anniskelupaikassa on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai rajoituksia;
- luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa; tai
- anniskelupaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.
Poliisi voi, milloin järjestyksen ylläpitäminen anniskelupaikassa niin vaatii, keskeyttää anniskelun siellä tilapäisesti, enintään vuorokauden ajaksi. Keskeyttämisestä on viipymättä ilmoitettava lääninhallitukselle.
23 § Anniskelupaikan järjestys
Päihtynyttä ei saa päästää anniskelupaikkaan. Asiakas, joka käyttäytyy häiritsevästi tai jonka päihtymys on selvästi havaittavissa, on poistettava anniskelupaikasta.
Anniskeltu alkoholijuoma on nautittava anniskelualueella. Anniskellun tai anniskelua varten ravintolaan toimitetun alkoholijuoman vähittäismyynti tai muu pois kuljettaminen anniskelupaikasta on kielletty.
Anniskelupaikassa tulee olla vastaava hoitaja ja hänellä tarpeellinen määrä sijaisia, jotka anniskeluluvan haltija määrää. Anniskeluluvan haltija sekä anniskelupaikan vastaava hoitaja ja hänen sijaisensa ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että anniskelupaikassa noudatetaan tämän lain säännöksiä.
24 § Anniskelukiellot
Alkoholijuomaa ei saa anniskella:
- kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle;
- häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle; tai
- jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä.
25 § Vähimmäisjuomavalikoima
Anniskelupaikassa tulee olla saatavana riittävä valikoima mietoja alkoholijuomia sekä kohtuuhintaisia alkoholittomia juomia.
26 § Anniskelua koskevat tarkemmat säännökset
Anniskeluajoista, anniskelumääristä, maksutavoista ja laskunantovelvollisuudesta anniskelussa, anniskeluhenkilökunnan ikärajoista sekä alkoholijuomavaraston luovuttamisesta liikkeen toiminnan loppuessa tai sen siirtyessä toiselle omistajalle säädetään asetuksella.
Tukkumyynti
27 § Alkoholijuomien ja väkiviinan tukkumyyntilupa
Alkoholijuoman tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt luvan tämän alkoholijuoman valmistukseen tai tukkumyyntiin.
Väkiviinan tukkumyyntiä saa harjoittaa se, jolle tuotevalvontakeskus on myöntänyt luvan väkiviinan valmistukseen, maahantuontiin tai tukkumyyntiin.
Tuotevalvontakeskus voi myöntää alkoholijuoman tai väkiviinan tukkumyyntiluvan sille, jolla harkitaan olevan tähän toimintaan tarvittavat edellytykset ja vaadittava luotettavuus. Tuotevalvontakeskus voi asettaa tukkumyynnille valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja.
28 § Seuraamukset rikkomuksista
Tuotevalvontakeskus voi korvauksetta joko määräajaksi tai pysyvästi peruuttaa tukkumyyntiluvan, jollei annettuja säännöksiä, määräyksiä tai asetettuja ehtoja noudateta taikka luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa.
Luovuttaminen, välittäminen ja oma käyttö
29 § Väkiviinan luovuttaminen, välittäminen ja oma käyttö
Väkiviinan valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä saa luovuttaa ja välittää väkiviinaa ainoastaan 17 §:ssä tarkoitettua myyntiä varten tai vientiin taikka toiselle elinkeinonharjoittajalle, jolla on lupa tai oikeus myydä väkiviinaa.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkiviinan valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voi käyttää ja luovuttaa valmistamaansa tai maahan tuomaansa väkiviinaa tuotevalvontakeskuksen asettamin ehdoin laadunvalvontatarkoituksiin sekä, saatuaan tuotevalvontakeskukselta siihen 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, käyttää sitä omassa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa.
30 § Verottamattoman alkoholijuoman luovuttaminen ja oma käyttö
Alkoholijuoman valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä saa luovuttaa verottamatonta alkoholijuomaa ainoastaan vientiin tai 17 §:ssä säädetyin rajoituksin erityismyyntiin taikka alkoholiyhtiöille vähittäismyyntiä varten.
Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, alkoholijuoman valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voi käyttää ja luovuttaa verottamatonta alkoholijuomaa tuotevalvontakeskuksen asettamin ehdoin laadunvalvontatarkoituksiin sekä, saatuaan tuotevalvontakeskukselta siihen 17 §:ssä tarkoitetun käyttöluvan, käyttää sitä omassa työssään tai tuotteittensa valmistuksessa.
31 § Alkoholijuoman välittäminen
Alkoholijuoman välittäminen palkkiota vastaan on kielletty, jollei tästä laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä muuta johdu. Alkoholijuoman välittäminen on kielletty myös ilman palkkiota henkilöille, joille 16 §:n mukaan ei saa myydä alkoholijuomia.
Alkoholijuomien myynti ulkomaanliikenteessä
32 § Liikennevälineet ja verottomat myymälät
Alkoholijuomien myynnistä ja myynnin valvonnasta Suomen ja ulkomaiden välillä kulkevissa liikennevälineissä säädetään asetuksella.
Alkoholijuomien myynnistä verottomien tavaroiden myymälästä säädetään erikseen.
5 Mainonta
33 § Mainonnan säätely
Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kiellettty.
Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:
- se kohdistuu alaikäisiin tai muihin henkilöihin, joille alkoholijuomaa ei 16 §:n mukaan saa myydä, taikka siinä kuvataan tällaisia henkilöitä;
- siinä yhdistetään alkoholin käyttö ajoneuvolla ajamiseen;
- siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;
- siinä kuvataan alkoholin runsasta käyttöä myönteisesti taikka raittius tai alkoholin kohtuukäyttö kielteisesti;
- siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;
- siinä luodaan kuva, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi; sekä
- se on hyvän tavan vastaista, siinä käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä taikka annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista taikka harhaanjohtavaa tietoa.
Epäsuorana mainontana pidetään erityisesti 1 ja 2 momentissa tarkoitetun juoman ja alkoholijuoman myynnin edistämistä muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavasti muunnettuna 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle juomalle tai alkoholijuomalle vakiintunutta tunnusta tai että siitä muutoin välittyy mielikuva tietystä 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta juomasta tai alkoholijuomasta.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkevän alkoholijuoman mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää:
- tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä majoitus- ja ravitsemisalan tai vähittäismyynnin ammattijulkaisussa tai muussa alkoholijuomien myyntiin osallistuville levitettävässä painokirjoituksessa, jonka levikki ja levitystapa ovat sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisia; sekä
- alkoholijuomien anniskelupaikoissa, vähittäismyyntipaikoissa ja valmistuspaikoissa.
Tuotevalvontakeskus voi peruuttaa 4 momentissa tarkoitetun hyväksymisensä, jos:
- ammattijulkaisun tai painokirjoituksen levikissä tai levitystavassa on tapahtunut muutos;
- tuotevalvontakeskukselle ei ole ilmoitettu kaikkia hyväksymisen kannalta tärkeitä tietoja; tai
- julkaisemisessa on tapahtunut väärinkäytöksiä.
Mitä 1&endash;3 momentissa säädetään, ei sovelleta mainontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa painokirjoituksessa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole alkoholijuomien mainonta.
Alkoholijuomien valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voi antaa 1 momentin säännösten estämättä alkoholijuomien myyntiin osallistuville tietoa tuotteensa hinnasta, koostumuksesta, ominaisuuksista ja valmistamisesta sekä muita vastaavia tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää.
6 Alkoholijuomien ja väkiviinan hallussapito ja kuljetus sekä verottamattomien alkoholijuomien varastointi
Alkoholijuomaa ei saa pitää hallussa tai kuljettaa, jos se ei ole laillisesti valmistettu tai maahantuotu.
Alkoholijuomaa ei saa pitää hallussaan eikä kuljettaa henkilö, joka ei ole täyttänyt kahtakymmentä vuotta.
Kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö saa kuitenkin pitää hallussaan ja kuljettaa mietoa alkoholijuomaa.
Väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa ainoastaan se, jolla tämän lain mukaan on lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa.
Alkoholijuomien ja väkiviinan kauttakuljetuksesta säädetään erikseen.
35 § Verottamattomien alkoholijuomien varastot
Alkoholiyhtiö sekä valmistus- ja tukkumyyntiluvan haltija voivat säilyttää verottamattomia alkoholijuomia tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä varastointipaikassa, jossa tehokas valvonta on mahdollinen.
Verottamattomien alkoholijuomien varaston pitämiseen tarvittavasta luvasta säädetään erikseen.
7 Alkoholiyhtiö
36 § Alkoholiyhtiön tehtävät
Alkoholiyhtiön tehtävänä on:
- huolehtia sille tässä laissa yksinoikeudeksi säädetyn vähittäismyynnin harjoittamisesta;
- siinä laajuudessa kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää, harjoittaa alkoholitutkimusta, seurata alkoholiolojen kehitystä sekä harjoittaa alkoholin käytöstä aiheutuvia haittoja koskevaa tiedotusta, valistusta ja muuta alkoholia koskevaa terveyskasvatusta; sekä
- antaa vuosittain valtioneuvostolle kertomus alkoholiolojen kehityksestä ja niistä toimenpiteistä, joihin yhtiö on ryhtynyt edellä 1 §:ssä määritellyn tarkoituksen saavuttamiseksi.
Alkoholiyhtiön muista tehtävistä ja toimialasta säädetään yhtiön yhtiöjärjestyksessä.
Alkoholiyhtiön 1 momentin 2 kohdassa määrättyjen tehtävien hoitamista varten on valtion talousarvioon vuosittain otettava määräraha, joka vastaa vähintään 0,7 prosenttia alkoholijuomaveron arvioidusta vuotuisesta tuotosta.
37 § Hallintoneuvosto
Alkoholiyhtiöllä on hallintoneuvosto, johon kuuluu kaksitoista varsinaista jäsentä. Valtioneuvosto määrää hallintoneuvoston jäsenet neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan nimeten samalla puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.
Hallintoneuvoston jäsen voidaan vapauttaa tehtävästään toimikauden kestäessä, jolloin hänen tilalleen on määrättävä uusi jäsen jäljellä olevaksi kaudeksi.
38 § Ministeriöiden edustus
Sosiaali- ja terveysministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön edustajalla on oikeus seurata asiain käsittelyä ja oikeus ottaa osaa keskusteluun hallintoneuvoston kokouksessa sekä yhtiökokouksessa.
39 § Osakeyhtiötä koskevat säännökset
Jos tässä laissa ei toisin säädetä, alkoholiyhtiöön sovelletaan osakeyhtiöistä voimassa olevia säännöksiä.
8 Ohjaus ja valvonta
40 § Sosiaali- ja terveysministeriön toimivalta
Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä:
- valmistusluvan, maahantuontiluvan, vähittäismyyntiluvan, anniskeluluvan sekä tukkumyyntiluvan myöntämiseen tarvittavista edellytyksistä ja hakijalta vaadittavasta luotettavuudesta;
- alkoholijuomamyymälän, 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun myyntipaikan sekä anniskelupaikan asianmukaisesta sijainnista;
- anniskelutilojen, 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun alkoholijuoman myyntitilojen sekä anniskelu- ja myyntitoiminnan asianmukaisuudesta;
- väkiviinan ja alkoholijuomien käyttöluvan myöntämisen edellyttämästä perustellusta käyttötarpeesta, luvan myöntämiseen tarvittavista edellytyksistä ja hakijalta vaadittavasta luotettavuudesta;
- tehokkaan valvonnan edellyttämistä järjestelyistä alkoholijuoman tai väkiviinan valmistuksessa ja varastoinnissa, alkoholijuomamyymälässä ja 14 §:n 4 momentissa tarkoitetussa myyntipaikassa sekä anniskelualueella;
- alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa koskevien säännösten noudattamisesta; sekä
- alkoholijuomien hinnoitteluperusteista.
41 § Tuotevalvontakeskuksen toimivalta
Tuotevalvontakeskus valvoo sosiaali- ja terveysministeriön alaisena:
- alkoholipitoisten aineiden valmistusta, maahantuontia ja maastavientiä;
- alkoholijuomien tukkumyyntiä;
- alkoholiyhtiön harjoittamaa vähittäismyyntiä;
- alkoholijuomien myyntiä ja muuta luovutusta verottamattomien alkoholijuomien varastoista;
- alkoholijuomien anniskelua tuotevalvontakeskuksen myöntämän luvan nojalla toimivissa anniskelupaikoissa;
- väkiviinan myyntiä ja alkoholijuoman erityismyyntiä sekä näiden käyttölupaan perustuvaa käyttöä;
- alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa koskevien säännösten noudattamista;
- alkoholijuoman ja väkiviinan luvattomaan valmistukseen soveliaiden kojeiden tai niiden osien maahantuontia, valmistusta ja myyntiä; sekä
- Suomen ja ulkomaiden välillä liikenteessä kulkevien liikennevälineiden alkoholijuomien myyntiä.
Tuotevalvontakeskus ohjaa lääninhallituksia valvonnan toteuttamisessa.
42 § Lääninhallituksen toimivalta
Lääninhallitus valvoo alueellaan alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua sekä alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa koskevien säännösten noudattamista.
43 § Valmistajan ja maahantuojan vastuu
Alkoholijuoman valmistaja ja maahantuoja vastaavat kulutukseen luovuttamansa alkoholijuoman laadusta ja koostumuksesta sekä siitä, että tuote ja sen päällysmerkinnät ja muu esittely ovat siitä annettujen säännösten ja määräysten mukaisia.
Tuotevalvontakeskus ohjaa ja valvoo valmistajan ja maahantuojan vastuun toteutumista.
44 § Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus
Tuotevalvontakeskuksella on tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa varten oikeus:
- päästä tarkastamaan valmistuspaikan, varastointipaikan ja myyntipaikan tiloja ja toimintaa, alkoholipitoisen aineen kuljetuksia sekä valvonnassa tarvittavia asiakirjoja;
- ottaa ja saada korvauksetta valvontaa varten tarvittavat näytteet; sekä
- saada valvonnan kannalta tarpeelliset ilmoitukset, tiedot ja asiakirjat.
Lääninhallituksella on tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa varten oikeus:
- päästä tarkastamaan anniskelupaikan ja vähittäismyyntipaikan tiloja ja toimintaa sekä valvonnassa tarvittavia asiakirjoja; sekä
- saada valvonnan kannalta tarpeelliset ilmoitukset, tiedot ja asiakirjat.
45 § Salassapitovelvollisuus
Joka tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa ilmaista niitä eikä käyttää oikeudettomasti, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna tähän suostumustaan.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista toiselle valvontaviranomaiselle valvontatehtävää varten eikä syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi tai syytteeseen panemiseksi. Tiedon vastaan ottaneella viranomaisella on tällöin sama salassapitovelvollisuus kuin 1 momentissa säädetään.
Valvontaviranomainen saa 1 momentin estämättä antaa Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten edellyttämiä tietoja sopimusten edellyttämille ulkomaisille toimielimille, kansainvälisille järjestöille ja yhteistyöhön osallistuville valtioille.
46 § Muut valvontaviranomaiset
Poliisi valvoo yleistä järjestystä alkoholipitoisten aineiden vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa.
Rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen valvontatehtävästä säädetään erikseen.
47 § Virka-apu
Tuotevalvontakeskuksen ja lääninhallituksen asianomaisella virkamiehellä on oikeus saada muilta viranomaisilta virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi sekä alkoholipitoisten aineiden väärinkäytön selvittämiseksi.
48 § Ohjeiden antaminen sekä uhkasakko ja teettäminen
Jos alkoholijuoman mainontakiellon tai muun 33 §:ssä tarkoitetun markkinointi- tai myynninedistämistoimintaa koskevan säännöksen noudattamisen valvontaa suoritettaessa tai muuten havaitaan epäkohtia taikka säännösten tai määräysten vastaista toimintaa, tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen tulee antaa asianmukaiset ohjeet epäkohtien poistamiseksi taikka virheellisen toiminnan lopettamiseksi sekä asetettava määräaika, jonka kuluessa näin on meneteltävä.
Jollei korjausta ole tapahtunut asetetussa määräajassa taikka jos ohjeissa mainittua toimintaa ei ole lopetettu tai jos se on uudistettu asetetun määräajan jälkeen, tuotevalvontakeskus tai lääninhallitus voi asettaa tehosteeksi uhkasakon tai uhan, että vaadittu toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella sen mukaan kuin uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.
49 § Valvontaviranomaisen kiellot ja turvaamistoimet
Jos alkoholijuomaa mainostetaan tai harjoitetaan muuta 33 §:n vastaista markkinointi- tai myynninedistämistoimintaa, tuotevalvontakeskus tai lääninhallitus voi kieltää tämän toimen tilaajaa tai toimeenpanijaa sekä näiden palveluksessa olevaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista toimintaa.
Tuotevalvontakeskus voi kieltää alkoholijuoman luovuttamisen markkinoille tai korvauksetta velvoittaa poistamaan alkoholijuoman markkinoilta, jos tuote tai sen esittely ovat siitä annettujen säännösten ja määräysten vastaisia tai jos juoman laatua tai siitä mahdollisesti aiheutuvia terveydellisiä haittoja ja vaaroja ei ole asianmukaisesti valvottu tai jos kielto on muutoin perusteltua ihmisten terveyden suojelemiseksi.
Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitetun säännösten ja määräysten vastaisen tai terveydelle haitallisen menettelyn jatkaminen tai toistaminen on menettelyn laajuuden tai merkityksen johdosta tarpeen kiireellisesti estää, tuotevalvontakeskus voi väliaikaisesti ennen asian lopullista ratkaisemista antaa tätä tarkoittavan kiellon. Väliaikaista kieltoa koskeva määräys tulee voimaan heti, ja se voidaan peruuttaa ennen asian lopullista ratkaisemista.
50 § Oikaisu sekä uhkasakko ja teettäminen
Tuotevalvontakeskus voi 49 §:n 1 ja 2 momentissa tai lääninhallitus 49 §:n 1 momentissa säädetystä kiellosta päättäessään velvoittaa kiellon saaneen suorittamaan asetetussa määräajassa ja määrätyllä tavalla oikaisutoimen, jos sitä säännösten vastaisesta menettelystä aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena.
Tuotevalvontakeskus tai lääninhallitus voi tehostaa tämän lain säännösten perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että asetetun määräajan jälkeen tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella sen mukaan kuin uhkasakkolaissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.
9 Muutoksenhaku
51 § Muutoksenhaku tuotevalvontakeskuksen, lääninhallituksen ja alkoholiyhtiön päätökseen
Muutosta tuotevalvontakeskuksen ja lääninhallituksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen, jollei tällaisesta päätöksestä ole säädetty valituskieltoa, haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
Muutoksenhaun estämättä tuotevalvontakeskuksen ja lääninhallituksen päätöstä on noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Muutosta alkoholiyhtiön päätökseen alkoholijuomien ottamisesta vähittäismyyntiin, niiden poistamisesta vähittäismyynnistä sekä vähittäismyynnin hinnoitteluperusteista haetaan tuotevalvontakeskukselta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.
52 § Valituskielto kielloista ja turvaamistoimenpiteistä
Tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen antamaan 48&endash;50 §:ssä tarkoitettuun kieltopäätökseen tai väliaikaista kieltoa koskevaan määräykseen taikka niiden asettamaan uhkasakkoon tai teettämisuhkaan ei saa valittamalla hakea muutosta.
Se, jolle tuotevalvontakeskus tai lääninhallitus on antanut 1 momentissa tarkoitetun kieltopäätöksen tai väliaikaista kieltoa koskevan määräyksen taikka asettanut 48 ja 50 §:ssä tarkoitetun uhkasakon tai teettämisuhan, voi hakemuksella saattaa asian markkinatuomioistuimen käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa päätöksen tai määräyksen tiedoksisaamisesta.
Tuotevalvontakeskuksen tai lääninhallituksen 1 momentissa tarkoitetussa asiassa asettaman uhkasakon tuomitsee tai teettämisuhan täytäntöönpanosta päättää uhkasakon tai teettämisuhan asettajan hakemuksesta markkinatuomioistuin.
53 § Muutoksenhaku markkinatuomioistuimen päätökseen
Muutoksen hakemisesta markkinatuomioistuimen päätökseen säädetään markkinatuomioistuimesta annetussa laissa (41/78).
10 Erinäiset säännökset
54 § Määräysten antaminen alkoholimittauksista
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa yksityiskohtaisia määräyksiä alkoholimittauksissa käytettävistä menetelmistä.
55 § Maksut
Tuotevalvontakeskus ja lääninhallitus perivät maksuja tässä laissa tarkoitetuista lupapäätöksistä ja muista tämän lain nojalla annetuista viranomaisen päätöksistä sekä tässä laissa tarkoitetusta valvonnasta sen mukaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään kuitenkin siten, että tässä laissa tarkoitettua lupaa edellyttävän toiminnan valvonnasta peritään vuotuinen maksu luvan haltijoilta.
56 § Korvaukset väkiviinan tai alkoholijuoman vajauksista
Alkoholiyhtiön taikka väkiviinan maahantuonti-, valmistus-, tukkumyynti- tai käyttöluvan haltijan on suoritettava hallussaan pitämänsä väkiviinan vajauksesta valtiolle korvauksena vajauksen suuruista etyylialkoholimäärää vastaava väkevän alkoholijuoman alkoholijuomavero.
Jos väkiviinan vajaus johtuu luonnollisesta hävikistä, vahingosta tai muusta sellaisesta syystä, ettei alkoholiyhtiön tai luvanhaltijan taikka näiden palveluksessa olevan voida katsoa saaneen siitä laitonta hyötyä, ja tästä esitetään luotettava selvitys, ei edellä 1 momentissa määrättyä korvausvelvollisuutta synny.
Alkoholijuoman vajauksen korvaamisesta valtiolle säädetään erikseen.
57 § Kojeiden tai niiden osien maahantuonti, valmistus ja kauppa
Alkoholijuoman ja väkiviinan luvattoman valmistuksen estämiseksi voidaan sen lisäksi, mitä alkoholilain (459/68) 91 ja 91a §:ssä säädetään, asetuksella säätää, että tällaiseen valmistukseen soveliaiden kojeiden tai niiden osien maahantuontia, valmistusta tai kauppaa harjoittava on velvollinen tekemään tuotevalvontakeskukselle ilmoituksen tästä toiminnastaan ja pitämään siitä kirjaa.
58 § Nauttimiskiellot
Alkoholijuoman nauttiminen on kielletty, jollei tämän lain muista säännöksistä muuta johdu:
- alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä;
- ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, missä yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita;
- huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus; sekä
- kotimaan liikenteen aluksessa, junassa, linja-autossa sekä muussa yleisön käytettävänä olevassa kulkuneuvossa.
Poliisi voi, milloin yleinen järjestyksen ylläpitäminen niin vaatii, kieltää alkoholijuomien nauttimisen julkisella paikalla.
Edellä 1 momentin 1&endash;4 kohdassa tarkoitetussa paikassa tai kulkuneuvossa ei paikan omistaja tai henkilökuntaan kuuluva taikka tilaisuuden toimeenpanija tai järjestysmies saa sallia alkoholijuoman nauttimista.
59 § Yksityistilaisuus
Milloin muussa kuin 58 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa yleisessä huoneistossa järjestetään suljettu tilaisuus, on alkoholijuoman nauttiminen sallittu tilaisuudessa, jos tilaisuuden järjestäjä on tehnyt asiasta ilmoituksen poliisille.
60 § Alkoholijuoman ja väkiviinan poisottaminen, haltuunotto ja hävittäminen
Milloin vastoin 58 §:n 1 momentissa mainittua kieltoa on nautittu alkoholijuomaa, on pykälässä tarkoitetun huoneiston, liikkeen tai muun paikan omistajalla tai henkilökuntaan kuuluvalla, tilaisuuden toimeenpanijalla ja järjestysmiehellä sekä yleisön käytettävänä olevan kulkuneuvon päälliköllä, kuljettajalla ja junassa junailijalla oikeus ottaa kiellon rikkoneelta pois aine astioineen ja hävittää se todisteellisesti.
Kun juopuneelta häntä kiinni otettaessa tavataan alkoholijuomaa tai muuta alkoholipitoista ainetta, jota hänellä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan muutoin on oikeus pitää hallussaan, saa sen ottaa häneltä pois sekä asetuksella säädetyin edellytyksin ja tavoin pitää viranomaisen hallussa tai hävittää.
Milloin vankilaan tai muuhun suljettuun laitokseen taikka päihdehuollon yksikköön otettavalla tai siellä hoidettavana olevalla tavataan alkoholijuomaa tai muuta alkoholipitoista ainetta, saa laitoksen henkilökuntaan kuuluva sen ottaa häneltä pois ja todisteellisesti hävittää.
61 § Valtiolle joutuneen alkoholijuoman tai väkiviinan muuttaminen rahaksi
Ulosmitatun, menetetyksi tuomitun tai muutoin valtiolle joutuneen alkoholijuoman tai väkiviinan muuttaminen rahaksi saa tapahtua vain myymällä se alkoholiyhtiölle tai alkoholijuoman tukku-, anniskelu- tai vähittäismyyntiluvan haltijalle taikka väkiviinan käyttöluvan haltijalle.
Milloin myydystä alkoholijuomasta ei ole maksettu alkoholijuomaveroa, tulee ostajan suorittaa se valtiolle ostohinnan lisäksi.
62 § Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
11 Voimaantulo
63 § Voimaantulosäännös
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Tällä lailla kumotaan 26 päivänä heinäkuuta 1968 annettu alkoholilaki (459/68) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, lukuun ottamatta sanotun lain 9 lukua sekä 104 ja 105 §:ää.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
64 § Siirtymäsäännökset
Kunnanvaltuuston alkoholilain (459/68) nojalla antama suostumus alkoholijuomien vähittäismyyntiin ja anniskeluun jää edelleen voimaan.
Alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten perusteella annettu oikeus, lupa sekä suostumus jää edelleen voimaan asianomaisessa päätöksessä mainituksi ajaksi. Tällä lailla kumotaan kuitenkin tällaiseen oikeuteen, lupaan sekä suostumukseen liittyvät alkoholilain nojalla annetut määräykset ja yleiset lupa ehdot ja näihin sovelletaan tämän lain nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä ja asetettuja ehtoja. Oikeuteen, lupaan sekä suostumukseen liittyvät alkoholilain nojalla annetut erityisehdot jäävät voimaan siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännöksien ja määräysten kanssa.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva asia käsitellään ja ratkaistaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti.
Alkoholilain (459/68) 19 §:ää noudatetaan Oy Alko Ab:n vuoden 1994 tilinpäätöksessä ja vuosivoiton suorittamisessa.
Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1994
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen
N:o 1289/1993Annettu Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1993
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 § Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvontaan.
Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.
Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien huollosta säädetään raittiustyölaissa (828/82) ja päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.
2 § Määritelmät
Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS 43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää, että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua ainetta.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä laissa Wienissä 20 päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään, lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luetteloissa mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä olevilla keinoilla.
Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta, kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada. Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien, kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä saadaan.
3 § Yleiskielto
Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumi- unikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.
4 § Lupa lääkinnällisiin tarkoituksiin
Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten velvoitteiden lisäksi otettava huomioon huumausaineiden väärinkäytön ehkäisy. Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen, maahantuontiin tai maastavientiin myönnetyn luvan.
5 § Lupa tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin
Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla myönnetyistä luvista on ilmoitettava välittömästi lääkelaitokselle.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä tarkoitetun luvan tai valtuutuksen.
6 § Luvanvaraisuudesta vapauttaminen ja muista valvontatoimenpiteistä säätäminen
Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine, johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut lääkevalmisteet.
7 § Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta
Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen, lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti ja luovuttaminen.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta säädetään tarkemmin asetuksella.
8 § Merkintä
Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.
9 § Huumausaineita ja niiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskeva kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus
Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin, maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.
10 § Takavarikointi, hävittäminen ja hävitettäväksi toimittaminen
Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä todisteena.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn, valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen, muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai tulliviranomaiselle.
11 § Uhkasakko
Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon.
Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
12 § Määräysten antaminen ja valvonta
Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkelaitokselle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä sekä hävittämisestä.
Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja, joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta näytteitä tutkittavaksi.
13 § Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
14 § Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan 21 päivänä tammikuuta 1972 annettu huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1993
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen50 Huumausainerikoksista
1 § Huumausainerikos
Joka laittomasti
- valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumiunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena,
- tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
- myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
- pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää sitä,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § Törkeä huumausainerikos
Jos huumausainerikoksessa
- rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
- tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
- rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
- aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
- levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
3 § Huumausainerikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
4 § Huumausainerikoksen edistäminen
Joka
- huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
- varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
5 § Määritelmät
Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93) tarkoitettua huumausainetta.
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.
6 § Menettämisseuraamus
Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo joko kokonaan tai osaksi.
Menetetyksi on tuomittava myös
- välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu, sekä
- edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti.
Edellä 2 momentissa säädettyyn menettämisseuraamukseen sovelletaan vastaavasti, mitä 46 luvun 9-11 §:ssä säädetään.
Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.
7 § Toimenpiteistä luopuminen
Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1993
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTOOikeusministeri
Hannele Pokka
N:o 41/1986Annettu Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 1986
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 Yleisiä säännöksiä
1 § Tavoitteet
Päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.
2 § Päihde
Päihteellä tarkoitetaan tässä laissa alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta.
3 § Päihdehuollon järjestäminen
Kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
Päihdehuollon palvelujen ja toimenpiteiden järjestäminen ja kehittäminen kuuluu sosiaalihuollon osalta sosiaalilautakunnalle ja terveydenhuollon osalta terveyslautakunnalle.
4 § Suhde muihin lakeihin
Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), jollei lailla ole toisin säädetty.
5 § Elinolosuhteisiin ja elämäntapoihin vaikuttaminen
Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on ehkäistävä alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttöä yleisesti lisäävien olosuhteiden ja elämäntapojen syntymistä.
Sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan on seurattava päihteiden ongelmakäyttöä kunnassa ja välitettävä tietoa ongelmakäytön syntyyn, ehkäisyyn ja hoidettavuuteen liittyvistä tekijöistä sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille.
6 § Palvelujen kehittäminen
Päihdehuollon palveluja on järjestettävä yleisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kehittämällä sekä antamalla erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettuja palveluja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiä palveluja tulee kehittää siten, että niiden piirissä pystytään riittävästi hoitamaan päihteiden ongelmakäyttäjiä sekä tarvittaessa ohjaamaan avun ja tuen tarpeessa oleva henkilö erityisesti päihdehuoltoon tarkoitettujen palvelujen piiriin.
Palvelut tulee järjestää ensisijaisesti avohuollon toimenpitein siten, että ne ovat helposti tavoitettavia, joustavia ja monipuolisia.
7 § Huollon tarve
Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.
8 § Keskeiset periaatteet
Päihdehuollon palvelut on järjestettävä siten, että niiden piiriin voidaan hakeutua oma-aloitteisesti ja niin, että asiakkaan itsenäistä suoriutumista tuetaan. Hoidon on perustuttava luottamuksellisuuteen. Toiminnassa on otettava ensisijaisesti huomioon päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä etu.
Palveluja annettaessa on päihteiden ongelmakäyttäjää tarvittaessa autettava ratkaisemaan myös toimeentuloon, asumiseen ja työhön liittyviä ongelmiaan.
Salassapitovelvollisuudesta on voimassa, mitä siitä on säädetty sosiaalihuoltolaissa (710/82).
9 § Yhteistoiminta
Päihdehuollon alalla toimivien viranomaisten ja yhteisöjen on oltava keskenään yhteistyössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä päihdehuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon, raittiustoimen, asuntoviranomaisten, työvoimaviranomaisten, koulutoimen, nuorisotoimen sekä poliisin keskinäiseen yhteistyöhön.
2 Hoito henkilön tahdosta riippumatta
10 § Hoitoon määräämisen edellytykset
Hoitoon tahdostaan riippumatta voidaan määrätä henkilö, jonka hoidon ja huollon järjestämisessä vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja joka
- ilman päihteiden käytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa on hänellä olevan tai hänelle päihteiden käytöstä välittömästi aiheutumassa olevan sairauden tai vamman johdosta välittömässä hengenvaarassa tai saamassa vakavan, kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion (terveysvaara); tai
- päihteiden käytön vuoksi väkivaltaisella tavalla vakavasti vaarantaa perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta tai henkistä kehitystä (väkivaltaisuus).
Mitä 1 momentin 2 kohdassa on säädetty, ei sovelleta alle 18-vuotiaaseen henkilöön, ellei siihen ole erityistä syytä.
11 § Hoito terveysvaaran perusteella
Terveyskeskuksen vastaava lääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri voi toisen lääkärin antaman lääkärinlausunnon nojalla määrätä henkilön tahdostaan riippumatta hoitoon terveysvaaran perusteella enintään viideksi vuorokaudeksi.
Lääkärinlausunnon on oikeutettu antamaan terveyskeskuksen tai mielenterveystoimiston lääkäri tahi muu lääkäri.
Johtosäännöllä voidaan määrätä, että päätöksen hoitoon määräämisestä terveyskeskuksen vastaavan lääkärin tai sairaalan asianomaisen ylilääkärin sijasta voi tehdä muu lääkäri.
12 § Lyhytaikainen hoito väkivaltaisuuden perusteella. Päätöksen alistaminen
Sosiaalijohtaja tai sosiaalisihteeri voi määrätä henkilön tahdostaan riippumatta hoitoon väkivaltaisuuden perusteella päihteiden käytön katkaisemiseksi enintään viideksi vuorokaudeksi. Jos kunnassa ei ole sosiaalijohtajaa tai sosiaalisihteeriä taikka tämä on estynyt tai esteellinen tehtävää suorittamaan, päätöksen hoitoon määräämisestä voi tehdä sosiaalilautakunnan puheenjohtaja.
Päätös tehdään sosiaalilautakunnan alaisen sosiaalityöntekijän esityksestä tai, jos esitystä ei voida tehdä, sosiaalityöntekijän suostuttua päätökseen hoitoon ryhtymisestä. Suostumuksen voi antaa sosiaalityöntekijä, joka toimii sosiaalihuollon tehtäviä hoitavassa kuntainliitossa tai sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja palveluja kunnalle tuottavassa toimintayksikössä.
Päätös, jolla henkilö on määrätty hoitoon tahdostaan riippumatta, on alistettava heti lääninoikeuden vahvistettavaksi.
Sen estämättä, mitä sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa on säädetty, voidaan johtosäännöllä määrätä, että päätöksen hoitoon määräämisestä voi sosiaalijohtajan tai sosiaalisihteerin sijasta tehdä muu sosiaalilautakunnan alainen johtava viranhaltija.
13 § Hoito väkivaltaisuuden perusteella
Lääninoikeus voi sosiaalilautakunnan esityksestä päättää henkilön määräämisestä hoitoon tahdostaan riippumatta väkivaltaisuuden perusteella enintään 30 vuorokaudeksi, milloin 12 §:ssä tarkoitettu hoitoaika on osoittautunut riittämättömäksi.
14 § Asianosaisen kuuleminen ja hoidon tarpeen selvittäminen
Ennen tässä luvussa tarkoitetun päätöksen tekemistä asianosaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi siten kuin hallintomenettelylain (598/82) 15 §:ssä on säädetty.
Ennen väkivaltaisuuden perusteella tapahtuvan päätöksen tekemistä on hankittava tarvittava selvitys päätöksenteon perusteena olevista seikoista sekä mahdollisuuksien mukaan selvitykset henkilön elinolosuhteista ja aikaisemmista toimenpiteistä hänen kuntouttamisekseen. Ennen 13 §:ssä tarkoitettuun hoitoon määräämistä on lisäksi hankittava lääkärinlausunto henkilön terveydentilasta.
15 § Päätöksen täytäntöönpano
Tässä luvussa tarkoitettua hoitoa koskeva päätös on pantava täytäntöön heti alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta.
Jollei 11 tai 12 §:ssä tarkoitettua enintään viiden vuorokauden hoitoa koskevaa päätöstä ole voitu panna täytäntöön vuorokauden kuluessa ja 13 §:ssä tarkoitettua enintään 30 vuorokauden hoitoa koskevaa päätöstä viiden vuorokauden kuluessa päätöksen tekemisestä, päätös raukeaa.
16 § Hoidon järjestäminen
Asiakkaalle on järjestettävä mahdollisuus osallistua hoidon suunnitteluun, toimenpiteiden valintaan ja hoitoyhteisön toimintaan.
Kun asiakas on tässä luvussa tarkoitetussa hoidossa, on otettava huomioon myös hänen huollossaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve.
Sosiaalilautakunnan on annettava 8 §:ssä tarkoitettua sekä muuta tarvittavaa tukea myös tässä luvussa tarkoitetun hoidon jälkeen.
17 § Hoidon lopettaminen
Henkilön tahdosta riippumatta toteutettava hoito on lopetettava heti, kun 10-13 §:n mukaisia hoidon edellytyksiä ei enää ole.
Sosiaalihuollon toimintayksikössä päättää tässä luvussa tarkoitetun hoidon lopettamisesta toimintayksikön johtaja hoitoryhmää kuultuaan. Jos hoitoryhmää ei voida kutsua koolle riittävän ajoissa, tulee toimintayksikön johtajan päättää hoidon lopettamisesta ilman hoitoryhmän kuulemista.
Hoidon lopettamisesta terveydenhuollon toimintayksikössä päätetään siten kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty.
18 § Toimintayksiköiden hyväksyminen
Sosiaalihallitus hyväksyy ne sosiaalihuollon toimintayksiköt ja lääkintöhallitus ne terveydenhuollon toimintayksiköt, joissa hoito voidaan antaa.
3 Muutoksenhaku
19 § Muutoksenhaku
Muutoksenhausta tässä laissa tarkoitettuihin päätöksiin on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 7 luvussa on säädetty, jollei jäljempänä toisin säädetä.
20 § Muutoksenhaku lääninoikeuteen
Päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä 11 tai 12 §:n mukaisesti hoitoon tahdostaan riippumatta, saa hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista.
Päätökseen, joka on 12 §:n 3 momentin nojalla alistettava lääninoikeuden vahvistettavaksi, ei saa hakea muutosta valittamalla.
21 § Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Lääninoikeuden valitus- tai alistusasiassa antamaan päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä hoitoon tahdostaan riippumatta, saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.
Valituskirja liitteineen voidaan antaa myös lääninoikeuteen korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettavaksi.
22 § Täytäntöönpanon keskeyttäminen
Kun alistus on tehty tai muutosta haettu, alistus- tai muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi.
23 § Käsittelyn kiireellisyys
Tässä laissa tarkoitetut henkilön tahdosta riippumatta toteutettavaa hoitoa koskevat alistus- tai muutoksenhakuasiat on käsiteltävä kiireellisinä.
4 Erinäisiä säännöksiä
24 § Hoitoryhmä
Edellä 2 luvussa tarkoitettua hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä on hoitoryhmä hoidon suunnittelua ja toteuttamista varten. Hoitoryhmän kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään asetuksella.
25 § Asiakasryhmä
Edellä 2 luvussa tarkoitettua hoitoa antavassa toimintayksikössä voi olla asiakasryhmä. Asiakasryhmän tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään asetuksella.
26 § Eristäminen
Tahdostaan riippumatta hoitoon määrätty henkilö voidaan eristää toimintayksikössä, jos hän on vaaraksi itselleen taikka muille tai jos eristäminen on henkilön hoidon kannalta muutoin erityisen perusteltua. Eristäminen ei saa ilman uutta päätöstä jatkua yhtämittaisesti yli 24 tuntia ja sen tulee tapahtua toimintayksikön henkilöstön jatkuvan huolenpidon alaisena. Eristämistä ei saa ilman asetuksessa mainittuja erityisiä syitä välittömästi jatkaa. Tällöinkään eristämisaika ei saa ylittää 48 tuntia.
Sosiaalihuollon toimintayksikössä eristämisestä päättää toimintayksikön johtaja. Terveydenhuollon toimintayksikössä eristämisestä päätetään siten kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty.
27 § Pakotteet ja rajoitukset
Jos 2 luvussa tarkoitetussa hoidossa olevalla on päihteitä tai niiden käyttöön liittyviä välineitä taikka turvallisuuttavaarantavia aineita tai esineitä, ne on otettava toimintayksikön haltuun.
Jos on perusteltua syytä epäillä, että henkilöllä on hallussaan 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, voidaan hänelle tehdä henkilöntarkastus. Jos on perusteltua syytä epäillä henkilölle osoitetun postin tai muun lähetyksen sisältävän sanottuja aineita tai esineitä taikka muita turvallisuutta vaarantavia seikkoja, voidaan postin tai lähetyksen sisältö kirjeitä lukematta henkilön läsnä ollessa tarkastaa.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä päättää sosiaalihuollon toimintayksikössä sen johtaja.
Terveydenhuollon toimintayksikössä toimenpiteistä päätetään siten kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty.
28 § Asetuksenantovaltuus
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
5 Voimaantulosäännökset
29 § Lain voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
Tällä lailla kumotaan päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta 10 päivänä helmikuuta 1961 annettu laki (96/61) sekä 17 päivänä tammikuuta 1936 annettu irtolaislaki (57/36), niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Tällä lailla kumotaan lääninoikeuslain (1021/74) 14 §:n 2 momentti.
Milloin muussa laissa on säädetty noudatettavaksi 2 momentin mukaan kumottavien lakien säännöksiä, noudatetaan, mitä tässä laissa on säädetty.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
30 § Siirtymäsäännöksiä
Edellä 29 §:n 2 momentissa mainittujen lakien nojalla määrätty valvonta lakkaa tämän lain voimaan tullessa.
Edellä 29 §:n 2 momentissa mainittuihin lakeihin perustuva vastoin henkilön tahtoa tapahtuva huolto ja laitoshoito päättyvät viimeistään 30 vuorokauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Tämän lain voimaan tullessa tuomioistuimissa vireillä olevat 29 §:n 2 momentissa mainittujen lakien mukaiset huoltolaan ja laitoshoitoon määräämistä koeskevat asiat raukeavat.
Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 1986
Tasavallan Presidentti
Mauno KoivistoMinisteri
Matti Puhakka© 1997 Oikeusministeriö ja Oy Edita Ab
